Huumorintajun jäljillä

”Huumori on vaikea laji” on sanonta, jota toistetaan usein. Sitä kuulee lähinnä tilanteissa, joissa vitsiä ei ole ymmärretty tai se ei ole vain kantanut niin pitkälle kuin on haluttu. Huumori, joka on pakotettua tai liian ilkeää, saa myös tunnelman vaivautuneeksi. Joskus voi olla vain kyse erilaisesta huumorintajusta vitsin kertojan ja vastaanottajan kesken, mikä voi aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Huumorin tarkoituksena on saada ihmiset iloiseksi ja naurattaa. Se keventää tunnelmaa ja joskus jopa saa ihmiset ajattelemaan ja avaamaan heidän silmänsä yhteiskunnan epäkohdille. Kaikkia eivät kuitenkaan naurata samanlaiset asiat. Huumorintaju näyttäytyy eri muodoissa, ja joissain tapauksissa sitä ei löydy välttämättä ollenkaan.

Huumorintaju on huumorin hyödyntämisen taitoa, ymmärtämistä ja arvostamista. Se on myös kykyä naurattaa muita, laukoa vitsejä ja tajuta arjen hassuja tilanteita. Huumori ja humorististen juttujen laukominen vaativat aina kuitenkin tilannetajua, olit sitten luonteeltasi naurattaja tai nauraja.

Huumorintajua voi kehittää. Se ei ole geneettinen ominaisuus, vaan se riippuu suurelta osin ympäristöstä. Hauskaksi opetellaan matkimalla. Vauvan huumorintajun kehittymiseen vaikuttaa moni asia. Yksi tekijä on se, miten paljon vanhemmat ottavat pienokaiseen katsekontaktia.

Kaikkia ei naurata samanlainen huumori, ja psykologien mukaan huumorintaju kertookin persoonallisuudesta. Tämän teorian mukaan ulospäinsuuntautuneet ihmiset nauttivat kepposista ja käytännön piloista, kun taas introvertit kuivasta huumorista. Pääasia, että muistaa nauraa päivittäin, sillä se on mielelle tärkeää.